Ahdistaa. Ahdistaa. Ahdistaa. Pääasiassa tällä hetkellä ahdistaa kouluun meno puolen vuoden tauon jälkeen. Uusi koulu, uudet opettajat, uudet ihmiset, tiiviimpi opiskelutahti, enemmän työtä kotiin, esseet, kirjotelmat, kokeet... Eli ihan syystäkin ahdistaa. En tiedä, olenko vieläkään valmis täyspäiväiseen koulunkäyntiin, tai edes puolipäiväiseen. Musta tuntuu, että kaikki ympärillä olevat ihmiset pettyy muhun, jos en jaksakkaan käydä iltalukiota. Vanhemmat, sisko, A, E, hoitava lääkäri, M... Kaikki. Oon vaan niin huono ihminen. Ehkä se, että kuolisin mielummin, kuin menisin kouluun, kertoo jotain mun ajatuksen kulusta. Koko kouluasia sytyttää mussa paljon itsetuhoisia ajatuksia, jotka ruokkivat entistä enemmän mun harhaisia ajatuksia ja vainoharhaisuutta.
Joku vahtii mua jatkuvasti. Eilen illalla sen läsnäolo tuntui todella vahvasti. En tiedä, onko se paha vai hyvä hahmo, mutta se on mun luonani koko ajan. Ehkä se on välillä hyvä ja välillä paha? Toisaalta se jaksaa kannustaa mua eteenpäin syöttämällä mun päähäni positiivisia ajatuksia, kannustavia lauseita. Toisaalta se lynttää mua entistä matalemmalle kuoppaan haukkumalla mua. Vai onko tässä tapauksessa kyseessä kaksi eri hahmoa? En tiedä. Olen hämilläni.
Viimeisin harha, mitä kuulin, oli sellainen että joku olisi kävellyt meidän portaita ylös. Askeleet eivät olleet tunnistettavissa, mutta veikkasin, että se olisi ollut äiti. Käännyin katsomaan, eikä siellä ollutkaan ketään. Hämmennyin (taas). Zyprexan noston jälkeen harhoja on ollut selvästi vähemmän, mutta epätodelliset olot, vainoharhaisuus ja pään sisäiset äänet ovat pysyneet samalla tasolla, kuin aiemminkin. Eli päivittäisinä. Pelkään, että aloittaessani koulun, stressi alkaa lisäämään harhojen määrää ja viimeistään sitten opiskelusta ei tulisi mitään.
Vointi yleisesti ottaen ei ole laskenut ihan hirveästi uuden vuoden jälkeen. Olin A:lla ja sen poikaystävällä, vietettiin ihan rentoa uutta vuotta, ja sinne tuli myös joku A:n kaveri, joka oli aika idiootti suoraan sanottuna. Ammuttiin raketteja, juotiin olutta/siideriä ja pelattiin korttia. Mitä enemmän join, sitä apaattisempi olo mulle tuli. Tässä taas todettiin, ettei alkoholi oikein sovi mulle, koska musta tulee vaan surumielisempi kuin normaalisti ja olo muuttuu täysin turhaksi. Uusi vuosi ei siis alkanut kauhean hehkeissä tunnelmissa, eikä muutosta siihen ole tullut vieläkään. Tiivistettynä mulla on tosi turha ja turta tai huono olo/ olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti