tiistai 20. tammikuuta 2015

48th. Ahdistaa ahdistaa ahdistaa


(trikkerivaroitus viiltelyjuttujen takia (ei kuitenkaan kuvia))

En taaskaan osaa aloittaa mitenkään järkevästi tätä kirjoitusta... Oli / on vaan pakko päästä purkaan oloani jotenkin jonnekkin ennenkuin jotain pahaa pääsee tapahtumaan. Mua ahdistaa vaan hirveesti. Tässä vähitellen alan kyllä huomaamaan jo, että ahdistus alkaa muuttumaan turtuneisuudeksi, epätodelliseksi oloksi, niinkuin se yleensä tuppaa tekemään, jos mua ahdistaa paljon. Mulla olis periaatteessa kolme vaihtoehtoa tässä vaiheessa: a) viilteleminen, b) muu satuttaminen (hakkaaminen ja raapiminen), c) nukkuminen ja d) lääke, mitä mulla ei ole, kun lääkäri on todennut että "jaa no sulla on toi ketipinor sen pitäis vähentää ahdistuneisuutta" (mitä se ei todellakaan kyllä tee kun tolet on noussu). Pitkään pyörittelin mielessä tota viiltelemisvaihtoehtoa, mutta en sit tiiä, olisko se kovinkaan kannattavaa. Toisaalta pystyn ajattelemaan asian järjellä, toisaalta tunne tahtois haistattaa vitut järjelle ja päätyisin siihen vaihtoehtoon. Ahdistavinta tässä koko hommassa on ehkäpä se, että osaan hahmottaa todella selkeästi, miten veri valuu jalkaa pitkin ja kuinka terä tekee työnsä, uppoaa lihaan. Tai ei ehkä uppoa, mutta kuitenkin, saatte ideasta kiinni. 

Ennenkuin joku tulee vinkumaan, että "onhan niitä muitakin vaihtoehtoja kun noi neljä, mee lenkille tai paijaa pupuja tai jotain muuta paskaa", mun aivot ei toimi tälläsellä hetkellä kovinkaan kummoisesti, vaan se tykkää tukeutua "vanhoihin tuttuihin tapoihin". Toisena nyt on sen verran tiukka tilanne meneillään, että en pysty yksinkertaisesti lähteen pihalle tai paijaamaan pupuja, koska nekin ahdistaa mua. Tai no, miten selittäisin... En vaan kykene. Mm. ulosmenossa ahdistaa siellä vallitseva pimeys -> ahdistais vaan enemmän vainoharhasuus jne. ja kanien paijauksessa mulle tulee surkea omatunto, kun välillä niiden hoito jää multa tekemättä ja äiti "joutuu" vaikkapa putsaamaan niiden häkin, kun en itse jaksa / kykene / pysty. 

Tl;dr. Tekis vaan mieli repiä reidet auki ja painua pehkuihin. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti