57th. Kotona

Tosiaan, tänään kello 15.15 astelin ulos osastolta. Puoli kolmeksi oltiin sovittu vanhempien (taino äiti siellä vaan oli paikalla) ja osastolääkärin kanssa tapaaminen, jossa mut kirjattiin ulos. Ilmeisesti papereihin tulee skitsofrenia ja oon osittain helpottunut, että diagnoosi vakiintuu siihen, mutta toisaalta kys. sairaus on sitten mukana lopunelämää. Kuullostaa mun korvaan jotenkin niin "lopulliselta", mutta ehkä sen sairauden kanssa oppii elämään.

Osastoelämä oli melkoista vuoristorataa; välillä meni ihan hyvin jopa, ajatukset eivät piinanneet niin huomattavasti ja halusin palata kotiin; välillä meni todella huonosti, itsetuhoisia ajatuksia oli todella paljon, olin harhainen ja itkin huoneessani sen puoli tuntia, kunnes tuli epätodellinen ja väsynyt olo. Mitään lääkkeitä (no ketiapiinia mutta se ei mun kohdalla auta) ei tarjottu kovaan ahdistukseen, vaan jouduin kärvistelemään itsekseni tai hoitajan katseen alla sen aikaa, mitä se ahdistus kesti, eli parhaimmillaan koko illan. Toisaalta kyllä ymmärrän bentsojen "vaarallisuuden" jos niitä käyttää pitkään, mutta en toisaalta tajua, että jos osaston valvotuissa oloissa hoitajan katseen alla mikään (hengitysharjoitukset, television katselu, sudokujen tekeminen, ulkoilu ja hoitajan kanssa keskustelu) ei tahdo auttaa oloon, niin miksi ihmistä täytyy kiduttaa tuskaisella ololla, jossa on todellakin valmis tappamaan itsensä, että pääsisi tilanteesta eroon. Ymmärrän toki senkin, että mulla on ikää vielä sen verran vähän, ettei niitä välttämättä haluta tarjota näin nuorelle. Ja toisaalta Diapamista ei ollut silloin maanantai-iltana mitään hyötyä, vaikka nappasin niitä kaksi, niin en sitten tiedä.

Jatkosta voin kertoa täällä sen verran, että oli puhetta, että jos tilanne kärjistyy takaisin samaan, kuin viikko sitten, voin palata osastolle ja nyt avohoidossa keskustellaan, menisinkö kuntoutusosastolle. Näen AM:ia ilmeisesti kuukauden sisällä / päästä, jolloin katsotaan myös sitä, kuinka lääkkeet ovat toimineet, ja jos ne eivät ole auttaneet vainoharhaisuuteen ja muihin harhoihin, vaihdetaan lääke Leponexiin. Että tällaista. Mulla teetettiin osastolla myös psykologin testaukset, joidenka palauteaika on tasan viikon päästä. En muista mainitsinko asiasta jo edellisessä postauksessa, mutta mainitsinpas nyt sitten toiseenkin otteeseen.

Eipä mulla nyt muuta.