53rd. No matter how he tried he could not break free

Kotona yksin tai seurassa:

- ”Oot turha paska kuolisit jo pois.”

- ”Kukaan ei välitä susta sulla ei ole mitään merkitystä.”

- ”Viiltelisit nyt edes vähän, muutama pintanaarmu, raavi edes tai lyö itseäsi tai tukehduta.”

- ”Oot ruma vastenmielinen paska susta ei oo mitään hyötyä kenellekkään kukaan ei tuu ikinä pitämään susta.”

- ”Oksenna se syöty ruoka pois sä et halua olla yhtään lihavempi kun mitä oot kai muistat kun sulle on sanottu että sun pitäis laihduttaa, no etkö nyt vois näyttää niille että oot vahva laihduttaja.”

                     

Kaupassa tai muualla ulkona yksin tai seurassa:

- ”Ne seuraa sua, ne tarkkailee, tuiottaa sua, sä olet kamala ihminen ja ne näkee sen susta.”

- ”Ne haluaa sulle pahaa, ne tappaa sut, juokse karkuun, pakene pois paikalta.”

- ”Saatanan idiootti ei saa itkeä oot ihan nolo jos purskahdat itkuun.”

- ”Et varmaan osta tota kato nyt kuinka lihava oot jo valmiiks saatanan ylipainoinen paska laihduttaisit muutaman kymmenen kiloa pois tota rasvaa mikä on sun mahassa ja reisissä.”

Hukun päivittäin näihin ajatuksiin, eikä tässäkään ole kuin vasta murto-osa niistä, mitä saan kuulla pääni sisällä. En tunnista, tai ehkä paremmin sanottuna tiedosta, ovatko ajatukset omiani vai jonkun muun syöttämiä. Pääasiassa mun pääni sisällä on negatiivinen ääni ja sitten joku neutraalihko ääni, joka yrittää tsempata, mutta harvoin voittaen negatiivisen äänen. 

Sain AM:lta ja H:lta viikkokortin täytettäväksi. Toistaiseksi numerot ovat alakulon ja surun ja itsetuhoisten ajatusten kohdalla ovat 4-5, eli toisin sanoen niitä esiintyy todella paljon. Tuntuu, että eläisin jatkuvassa sumupilvessä, hyvin sankassa sellaisessa. Toisanaan ajatukset ovat selkeitä, mutta yleensä asia on niin, että ajatukset vastaavat juuri sitä ympäröivää sankkaa (negatiivista) sumua. Kuuntelen Pink Floydin Hey You:ta repeatilla, ne lyriikat vastaavat aika hyvin mun oloani, samoin kuin saman bändin Comfortably Numb on aika jees. 

Diapameista sen verran, että ne auttavat ehkä kolmeksi neljäksi tunniksi silleen, että ne lisäävät ajatusten sumuisuutta, jolloin olo on todella turta (ehkä näin on tarkoituskin?) ja sitten olo tulee hissukseen takaisin vielä pahempana. Ajattelin, että ottaisin tänään illalla vielä toisen pamin, jotta näen, auttaako se unensaantiin ollenkaan. Viimekin yönä heräilin moneen otteeseen, eli ilmeisesti melatoniini ei tehoa yhtä hyvin kuin Ketipinor. Mutta joo... Kotona vielä ollaan, oon meinannut muutamaan otteeseen jo mainita äidille, että harkitsen päivystykseen lähtöä, mutta asia on sitten jäänyt kertomatta. Mietin, että voisin tulostaa näitä kirjoituksiani ensi lääkärikäynnille, koska tiedän, että asioista suoraan kertominen on todella hankalaa. Itsetuhoiset (viiltely ja itsemurha) ajatukset ovat pysyneet aikalailla samalla tasolla, kuin mitä olen tässä viimepäivinä kirjoitellut ja olen harkinnut tosissani osastolle menoa, jos lääkäri vain yhtyy mielipiteeseeni osaston tarpeellisuudesta.