60. They’re just living in my head

Hajottaa. Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että todellisuuden taju alkaa kaikkoamaan. Hengitän sisään ja ulos. Sisään ja ulos. Olo ei helpotu, vaan hengitys alkaa menemään omalla tahdillansa, nopeasti ja tiiviisti. Sisään ulos sisään ulos sisään ulos sisään ulos. Ahdistus vierii päälleni ja hengitys jatkaa tihenemistään. Kyyneleet tekevät tuloaan kyynelkanavista ja vierivät alas nenän pieltä suun vierestä leualle ja alas. 

Alan kyseenalaistamaan tuttuja ihmisiä. Onko äiti oikeasti olemassa? Onko se vain harhaa? Entä pikkusisko? Isä? A? Täti? Kummipoika? Kuka on totta ja kuka ei? Onko kaikki näytelmää, elokuvaa, jossa toimin surkean ihmisen roolissa? Onko elämämme jo etukäteen määritelty? Minusta ainakin tuntuu, ettei minun ole tarkoitettu elävän kovin pitkää elämää. Ahdistaa. Onko se totta? Onko se oma vai toisen tuntema tunne, jonka tunnen itsekkin? Ajatuksissa elää kaksi henkilöä, toinen on minä ja toinen joku mies, joka käskee tekemään asioita. Pahoja asioita. Viiltämään ja tappamaan, tappamaan itseni tai joku muu. Elän vain pääni sisällä. Sen ulkopuoleiset asiat eivät tunnu enää todellisilta. On vain minä ja minun pääni. 

Toisaalta tajuan psykoottisuuteni, toisaalta tuntuu, ettei sitäkään ole olemassa. Olen kuullut monesti sanottavan, että olen sairaudentunnoton. Niin kai olenkin? Kai? En tiedä. Niin lukee papereissani. Luin omakannasta eilen asioita, joita lääkäri oli kirjottanut minusta. Siellä ainakin luki, että olen sairaudentunnoton. Mutta onko lääkärini olemassa? Ehkä, ehkei. En tiedä sitäkään. En varmaksi. Mutta huomenna pitäisi soittaa hälle. Käyn keskustelua päässäni. Miten aloitan puhelun, miten hän kysyy, kuinka minulla menee, onko psykoottisia oireita, vastaan että kai on, en tiedä enää mikä on totta ja mikä unta, ne sekoittuvat yhdeksi kasaksi. Sitten lääkäri toteaa, että jaahas, mitäs tehtäisiin asian suhteen, totean itse takaisin, että enpäs tiedä. Sitten tulee pitkä hiljaisuus. Sitten kysyn, milloin meillä on seuraava aika ja lääkäri sanoo, että pitkän ajan päästä, ehkä kuukauden tai jotain. Sitten sanon, että kuinka pärjään niin pitkään ja lääkäri sanoo, että enpäs tiedä. Sitten lopetamme puhelun. Sellaista. 

Kaipaan jotain seuraa, mutta mistä voin olla varma, että toisessa päässä oleva henkilö olisi totta. Olen kyllä nähnyt esimerkiksi A:n keskustelevan tuttujeni kanssa, joka vakuuttaisi, että hän olisi olemassa. Mutta toisaalta, mitä jos kaikki tuttunikin ovat vain harhaa... Olen aika hukassa oman pääni kanssa. Taas. 

Those who are dead are not dead 

They’re just living in my head 

And since I fell for that spell 

I am living there as well

- Coldplay - 42 -