74th.

Salaisessa pari uutta, klikkaa tästä!

73rd.

Uusi kirjoitus salaisessa, pääset sinne tästä.

72nd.

Salaisessa uutta, sinne pääset tästä!

71st.

Salaisessa uutta postausta!

Ilmoittelen varmaan muutenkin tänne, kun kirjoitan tuonne, kerran kun olen ymmärtänyt, ettei noi salaisten kirjoitukset näy tuolla bloggerin etusivulla. Vielä pääsee mukaan lukemaan salaista, ja ilmottakaa hei jos edelliseen postaukseen ilmottautuneiden pyynnöt ei oo tullu läpi. Mulla oli vähän ongelmia ton uuden systeemin kanssa.

70th. Salainen blogi

Päädyin nyt siihen vaihtoehtoon, että siirryn kokonaan salaisen blogin kirjoitukseen. Eli tämä on nyt siis viimeinen kirjoitukseni tässä blogissa. Ainakin tällä tietoa. Mutta jos kiinnostaa seurata vielä mun "elämää", niin kommenttiboksiin voi laittaa sähköpostiosoitteen ja (mielellään) linkki omaan blogiin. Saatan ottaa mukaan myös lukijoita, joista saan jollain keinolla selville, että onko tämä tuttu vai ei. 

Kiitos kaikille jotka ovat seuranneet mun matkaa tähän asti, jatkoa tulossa tuolla toisessa blogissa. :3 

69th. Savu suojelee näkijää

Mua pelottaa, että mut bustataan tän blogin kautta. Että joku tuttu lukee tätä. Äiti, iskä, pikkusisko, M... M yritti saada tentatuks musta tän osotteen, mutta apua, en todellakaan kerro, koska mitä jos oon kirjottanu siitä jotain. Oon pitkään miettinyt lopettamista, mutta en sitten tiedä. En ole valmis lopettamaan sitä, mikä on saanut hyvän alun. Toisaalta tänään ajattelin, että salattu blogi olis paras vaihtoehto, suunnittelin sille itseasiassa jo ulkoasunkin. Voisin rauhassa vapaasti kirjoittaa, mitä lystään, lisätä vaikka itseotettuja kuvia sinne ja piirrustuksia ja näin.

Mutta joo. Edelliset päivät on kuluneet tuskallisen hitaasti. Eilen oli vähän parempi päivä, oli terapia ja mun fysioterapian hoitajakin oli mukana siinä. Oli ihan rattosaa keskustella keskenään hoidon/hoitojen tavoitteista. Tänään on taas ollut vähän apaattisempi päivä, on ollut ääniä aika runsain määrin, samoin kuin vainoharhaisuutta. Tuntuu, että mua vahditaan, joka liikettä ja elettä mitä teen. Jäädyn aina välillä paikoilleni, kun tuntuu, että joku haluaa pahaa mulle tai mun läheisille.

Maanantaina olis tosiaan lääkäriaika, en taas muista, puhuinko siitä jo, mutta varmaan vaihdetaan lääkkeet ehkä mahdollisesti vähän toimivampaan. Ainakin osastolääkäri ja H kehui Leponexia. Siinä tulee vaan aluks viikottaiset verikokeet, mistä en ole kauhean innoissani, mutta kaippa se on vaan pakko raahautua. Oon miettinyt kans (kuntoutus)osastoa, koska meh, tää itsetuhoinen ajattelu on melkein jatkuvasti päällä. Keskiviikkona viiltelin viimeks, et on tässä jo pari päivää selvitty ilman. Ei mitään syvää, naurettavia pikkunaarmuja. En vaan osaa enää viiltää yhtä syvälle kun mitä vuosi sitten. Minkäs mahtaa, parempi ehkä niin.

Mietin, että taidan vielä pohtia vähän tota blogin salaiseksimuuttamis -systeemiä, koska se on aika iso muutos, kyselen ehkä seuraavassa postauksessa, jos olis kiinnostuneita.

68th. And I wanted to die before I got old

Päässä lyö ihan tyhjää. Silti tekee mieli kirjoittaa jotain. Niinpä teen niin.

Tänään oli palauteaika psykologille, se meni aika huonosti. Juteltiin alussa mun itsetuhosuudesta ja takaisin osastolle menosta. En juurikaan muista, mitä kaikkea käytiin siinä läpi, mutta vähän jotain kuitenkin. Sitten alettiin käymään läpi testejä, mitä mulla teetettiin. Kirjotan "muutaman" kohdan tästä psykologin epikriisistä:

"Tunneilmaisultaan tt (tutkittava) oli hyvin tasainen, hillitty ja ajoittain latistuneen vaikutelman antava."

"Kertoo vierastavan läheisyyttä." 

"Äänet kehoittavat viiltelemään ja toimimaan muuten itsetuhoisesti."

"Tt kertoo leikitelleensä suisidaalisilla suunnitelmilla."

"Kokemuksia ajatustensa lukemisesta ja leviämisestä."

"Selkeimpänä vahvuusalueena kyky tarkkaan ja nopeaan työskentelyyn."

"Runsaasti ja momenlaisia depersonalisaatioon ja derealisaatioon liittyviä oireita."

"Kohonnut itsemurhariski ilmeinen."

"Asennoituminen vuorovaikutustilanteisiin on usein varautunut, sensitiivinen ja kyyninen."

"Tt on jo pitkään kärsinyt liiallisesta ärsykekuormituksesta, jota akuutti stressitila edelleen voimistaa."

"Tt:n tarkkaavaisuus kiinnittyy ärsykkeiden epätavallisiin yksityiskohtiin."

"Tt:n realiteetintestaus näyttää psykoottisella tasolla häiriintyneeltä."

"Tunne-elämän alueella tt:lla nousee esiin yllättävissä määrin vihaa ja oppositionaalisuutta."

"Tt:n psyykkinen tila on edennyt kohti psykoottista hajoamista ja skitsofreniakirjon sairaus näyttää todennäköiseltä."

"Mitä todennäköisemmin tt ei tuo herkästi esiin ahdinkoaan sanallisesti tai selkeästi käyttäytymisen tasolla."

Että sellasta täällä tänään. Yhdessä vaiheessa tuntui, etten olisi kuullut, mitä sanottavaa psykologilla oli, vaikka meidän välillä oli vain pitkä hiljaisuus, johtuen varmaan siitä, ettei psykologi oikein tiennyt, mitä sanoisi (puhuimme siis taas loppupuolella näistä itsetuhoisista ajatuksista), mistä seurasi sitten todella vahva epätodellinen olo. Sanoinkin ääneen, että "nyt on tosi vahvana epätodellinen olo", minkä seurauksena mua alkoi pyörryttämään hirveästi. Eikä toi pyörryttävä fiilis ollut ensimmäinen kerta, meinasin maanantaina pyörtyä bussin portaisiin, kun epätodellinen olo iski. 

Psykologi tosiaan suositteli mulle sitten, että harkitsisin uudelleen osastolle paluuta. En oikein tiedä, mitä ajattelisin asian suhteen; toisaalta sisäistän, että se olisi turvallisempi vaihtoehto tällä hetkellä, kuin kotona oleminen, mutta toisaalta joku mun sisällä vastustaa sitä ajatusta. Eikä se joku ole tällä kertaa kukaan mulle vieras, vaan ihan minä itse. Ens maanantaina on joka tapauksessa lääkärin kanssa hoitokokous, mihin tulee mun vanhemmat ja minä + AM (lääkäri) ja H (oma hoitajani mielenterveystoimistolla), niin odotan ainakin siihen. Saa nähdä, mitä mieltä ne on osaston tiimoilta. 

Nyt jatkan taas itseni kanssa taistelua -- viiltelisinkö vai hakisinko diapamin.