Olen pitänyt tätä ikkunaa varmaan ikuisuuden auki, mutten oikein tiedä (vieläkään), mitä kirjoittaa... Mulla menee, no, ihan siedettävästi, sanoisinko. Päivät kuluvat ihan rattoisasti, mutta illat ja aamut ovat erittäin hankalia. Aamulla on vaikea löytää syytä nousta sängystä, kun taas illalla ajatukset kulkeutuvat johonkin erittäin groteskiin maailmaan. Muutenkin tuntuu, etten elä ihan tässä ulottuvuudessa, kaikki tuntuu jotenkin...erilaiselta? Tai en sanoisi oikeastaan että kaikki, mutta osa. Ei mitään lässynlää ''olen parantumassa ihanaa'' -tavalla, vaan jotenkin erilailla. En osaa oikein kuvailla sitä tunnetta tai ajatusmaailmaa. Ehkä se on vaan tämä kesä mikä sen tekee, ja luonto. En ole oikeastaan kesäihminen (vaan syksy), mutta todistetusti mieliala on hiukan parempi näin valoisalla, kuin kolkossa talvessa.
Viime kerran lääkärikäynnistä en ole kai tainnut kirjoittaa, ja jos olen, niin kirjoitanpa sitten uudelleen. Se oli siinä mielessä ihan kiva, että käytiin porukalla läpi, millaisia vaiheita mulla on ollut tämän kuluneen kahden ja puolen vuoden terapian aikana ja mulle muistui muutamia juttuja mieleenkin (esim. se, että olen kokenut näkeväni asioita jo ala-aste ikäisenä, mitä siis ei ole olemassakaan). Haittoja olivat sitten ne, että siellä oli mukana myös vanha terapiatätini M, joka ei ollut ihan mieleiseni, koska en pystynyt kunnolla luottamaan tähän; uusi terapiatäti S ja lääkäri, eli porukkaa oli omasta näkökulmastani ihan tarpeeksi, kun kaksikin jo olisi ollut ihan riittävästi. Toisena mua suoraan sanottuna vituttaa aika sikana se, että mun ainut äkilliseen ahdistukseen käytössä oleva Truxal vedetään pois (mulla on niitä muutama tuolla piilossa mutta ei ne mihinkään riitä) ja Ketipinoria lisättiin takaisin 25mg:sta 50mg:aan. En edes muista mainitsinko blogin puolella, että ketiapiinia vähennettiin, mutta no, sitä vähennettiin ja nostettiin takaisin. En todellakaan tiedä miksi se nostettiin takaisin, koska mulla ei ole mitään tarvetta unensaannin "parantamiseen", eli siihen, että nukun neljätoista vitun tuntia yössä ja parhaimmillaan 18 tuntia päivässä. Kuten ehkä arvata saattaa, en sitä lääkettä ole naamaani vetänyt sen noston jälkeen, vaan omin päätöksini lopetin lääkkeen oton siihen, eikä kyllä edes tunnu missään. Nukun edelleenkin helposti 11 tuntia per yö (kiitos masennus), mutta toisaalta nyt kesäsellä on se Kipinä -ryhmä, niin on pakko herätä puoli kahdeksan maissa, jolloin unta kertyy ehkä yhdeksän tuntia. Onneksi S ymmärsi pointtini, kun sanoin hänelle, etten Ketipinoriin koskekkaan nyt, kun unta kertyy muutenkin jo ihan tarpeeksi.
Tulipas taas pitkät kertomukset lääkkeistä... No eipä ole muutakaan paikkaa avautua vastaavista, niin eipä se varmaan haittaa. Perjantaina olisi taas MDFT -aika (perheterapia), eipä kauheasti kiinnostaisi keskustella perheen ja S:n kesken, mutta kaippa sitä on pakko mennä. Hmmhmh. Kipinä -ryhmä alkoi tänään ja ensivaikutelmat siitä olivat hyvät :) Porukka vaikutti melko rennolta ja avoimelta ja toiminta kanssa ihan kivalta. Maalailtiin mukeja ja jutusteltiin toiveista ryhmän suhteen ja kaikkien fiiliksistä ensimmäisen päivän jälkeen. Suunniteltiin kans, mitä vois tehdä, kun siellä oli jätetty varaa nuorten omille päätöksille. Ehdotuksia tuli ihan Särkänniemestä arboretumiin ja munkkikahviloihin saakka. Mua jännitti ihan hirveästi ensimmäinen päivä, koska oletin, että se porukka alkais hylkimään mua, niinkuin mua aikasemmin on hyljitty ja käytetty hyväksi (silleen henkisellä tasolla, ei fyysisesti). Ja toki uudet tilanteet ja nassut on kans aika karmivia. Taas onneksi S oli tukena ja turvana tsemppaamassa ja muistuttamassa hengityksen tärkeydestä. Bussimatkalla sinne ja siellä ryhmässä ja matkalla takaisin ajatukset tuppasivat siirtymään tosi selviin, itsetuhoisiin suuntiin, mutta selvisin niistä ihan itekseni tekemättä juurikaan mitään. Ajatukset tulevat ja menevät, eikä niille mahda mitään. Ne kuuluu heittää suoraan roskakoriin. Sinne, minne ne kuuluukin. Eipä mulla kai tänään muuta, saa nähdä millainen miljoonan vuoden pituinen tauko tulee seuraavaan kirjoitukseen, vai innostunko kirjoittamaan Kipinästä tai kaneista vielä tällä viikolla lisää. Ne (kanit) tulee muuten tällä viikolla todennäköisesti, en malta oottaa!
