12th.

Itsemurha alkaa päivä päivältä tuntua enemmän ja enemmän vaihtoehdolta. Se on salainen pakosuunnitelmani, josta kukaan ei saa tietää. Suunnittelen päivittäin, millaiset hautajaiskukat haluan, mitä musiikkia hautajaisissani soitettaisiin, ketä kutsuttaisiin, mitä jättäisin kirjeissäni jälkeeni. Tiedän, ettei pillereillä leikkiminen ole kovinkaan varma keino, mutta ainahan sitä voi kokeilla. En ole ehtinyt vielä löytämään meidän pilleripiiloa, mutta aikomukseni olisi löytää se mahdollisimman pian.

Tuntuu jotenkin todella todella todella hämmentyneeltä, tai ehkä paremminkin sekavalta. Masentaa joka päivä enemmän kuin edellisenä. Tiedän, ettei se näy ulospäin (tosin sairaanhoitajani S soitti juuri ja olin nukkumassa, mitä jos hän aisti sen tänään?), mutta sisällä kuohuu, enkä voi muuta kuin odottaa millon aalto vyöryy ylitse ja pääsen kaikkoamaan iäksi.

13, epäonnen luku. Meinaako se sitä että onnistun, vai että en onnistu, enpäs tiedä. 

11th.

Mulla on tosi yksinäinen fiilis. Johtunee ehkä siitä, että kaverilla on "uusi" poikaystävä, jonka kanssa hän viettää paljon aikaa, jolloin itse jään hieman sivummalle. Kyllä me jonkun verran puhutaan, mutta entisestä vertaistukihahmosta ei kyllä ole enää jäljellä paljoa. Ei sillä, oon kyllä tosi ilonen (sillä tavalla mitä voin olla iloinen jostain asiasta) heidän puolesta, mutta en mahda mitään omalle mustasukkaisuudelleni tai katkeruudelleni. En ole kykenevä muuten uusiin ihmissuhteisiin (ja kuka tällaisen kanssa haluaisi ystävystyä no ei kukaan duh), ne olisivat liian raskas taakka tähän tilanteeseen nähden. Silti itken illat yksinäisyyttä ja kiroan, miksen pidä yhteyttä vanhoihin tuttuihin. Tiedän kyllä miksi. En jaksa. En vain yksinkertaisesti jaksa. En jaksa kuunnella heidän upeasti eteneviä lukio-opintoja tai kuinka heillä on poika- tai tyttöystävät. Eikä kiinnostakkaan.

Tekisi mieli nostaa terä taas ihoa vasten ja viiltää niin syvään, että rasvakudokset pursuilisivat yli äyräiden. Niin ei kuitenkaan ole vielä koskaan käynyt, mutta ehkäpä vielä jonain päivänä saan terän uppoamaan tarpeeksi syvälle, mikä sekään ei loppujen lopulta riittäisi mörölle, joka minua piinaa päivästä päivään.

10th.

Pari viikkoa ilman terää, tänään taas sorruin. Naurettavia pikkunaarmuja vaan, mutta kaippa nekin lasketaan... Eipä tässä kai sit muuta.

Rain keeps crawling down the glass

(Pull yourself together)

The good times never seem to last

(You know it's not so bad)

Close your eyes and let the thought pass

(Close your eyes and let it pass)

- Porcupine Tree - Prodigal -

9th.

Taas ihan hukassa. Niin opiskeluiden, kuin elämänikin kanssa. En tiedä, mitä haluan. Tekee mieli selventää jonnekkin tekstiksi mun päivän ongelmat, joten tänne siis, kerran kun ystäväni ei oikein osannut asian suhteen auttaa. Ei sillä, että täällä kukaan mua auttais, mutta saanpahan fyysiseksi kirjoitukseksi ajatuksiani, jotta nekin konkretisoituvat.

Tänään alkoi ja loppui oma koeviikkoni, koe meni ihan hyvin. Ainakin omasta mielestäni, saa nähdä onko opettaja samaa mieltä. Mun piti käydä opolla kokeen jälkeen, mutta yllätysyllätys opo ei ollutkaan paikalla, vaan sairaana. Mun on jo pitkään (okei viikko) pitänyt käydä opon luona juttelemassa seuraavasta jaksosta ja opiskelusuunnitelmasta, jota täytyy taas muuttaa. En ole varma, riittääkö oma energia seuraavan jakson suorittamiseen, sillä mulla on tapana stressata koulusta nykyisin ihan hirvittävästi, jolloin energiavarat tietenkin loppuvat helposti ja itken kaikki illat stressiä ja itseni vihaamista jne. ja itsetuhoiset ajatukset pääsevät mylläämään oikein kunnolla. Ei siinä vielä kaikki; myös oma hoitajani S on sairastuneena, joten huominen käyntini peruuntui. Meidän taas piti keskustella jaksamisestani ja siitä, menenkö ylipäätänsä kouluun ensi jaksossa, vai olenko sairaslomalla ja käyn jossain kuntouttavemmassa toiminnassa viikolla. Nyt olen hukassa ja yksin pohdintojeni kanssa, kunnes perjantai koittaa ja uusi jakso alkaa. Todennäköisesti jätän koulun nyt sivuun (vaikka päätös ei ole järkevä yksin tehtäväksi) ja odotan seuraavaa oma hoitaja-aikaani, jossa toivottavasti keskustelemme sitten siitä kuntouttavasta toiminnasta ja siellä tulisi jotain hyödyllistä esille...