tiistai 9. joulukuuta 2014

41th. Hey You I Am Feeling Exhausted


Oon ihan lopputtoman uupunut. Kaikkeen oikeastaan. Se on pääsyy miksi en ole kirjottanut taas pariin viikkoon (?). Toinen on ideoiden puute. Kaikki teksti mitä tuotan, tuntuu aivan vastenmieliseltä. Tai siis...tuntuu, etten saa tuotettua järkevää tekstiä. Puhuessani tuntuu, etten osaa. En osaa suomea enää. Enkä muutakaan kieltä. Möngerrän jotain kummallista. Lääkäri sanoi kuitenkin, että puheestani saa hyvin selvää. Miksi minusta sitten tuntuu, ettei saa? En tiedä. Elän jatkuvassa epäluuloisuuden ja epätodellisen olon pilvessä. Sankassa sumussa. En osaa enää sanoin kuvailla, millainen olo minulla on. Jotain pahaa on tekeillä minussa, enkä saa kiinni, mikä tai kuka sen aiheuttaa. En tiedä, mitä pahaa, mutta ehkä se selviää ajan kanssa.

Vihdoin ja viimein terapiassa M otti esille dissosiaation. Olen vuoden odottanut, että joku sanoo, että saatan dissosioida.

"Dissosiaatio tarkoittaa erottumista tai hajoamista. Psykiatriassa sillä tarkoitetaan sitä, että dissosiaation ilmetessä henkilö ei kykene tietoisuudessaan yhdistämään ajatuksiaan, tunteitaan, havaintojaan tai muistojaan mielekkääksi kokonaisuudeksi. Dissosiatiivisia oireita ovat mm. psykogeeninen muistinmenetys (amnesia), oman itsen (depersonalisaatio, ks. «Itsensä epätodelliseksi ja vieraaksi tunteminen (depersonalisaatio)») tai tuttujen tai ympäristön kokeminen vieraana tai outona (derealisaatio), ajan ja paikan tajun kadottaminen, havaintojen vääristyminen ja vaikeus erottaa mielikuvia todellisuudesta, joskus näkö- ja kuuloharhoina." - lähde Terveyskirjasto.

Itselleni tuttua ovat depersonalisaatio ja derealisaatio, sekä vaikeus erottaa mielikuvia todellisuudesta että kuulo- ja näköharhat. Ensi viikolla seuraavalla terapia-ajalla käymme läpi dissosiaatiota vielä enemmän, sillä tänään aika loppui kesken. Aion lisäksi ensi viikon maanantaina ottaa kys. asian puheeksi lääkärin kanssa. Pitäisi saada sanottua lääkärille myös, ettei zyprexasta ole ollut kuin haittaa painonnousun, painajaisten ja harhojen takia, ja että terapeuttini suositteli minulle tarvittavaa lääkettä ahdistuksen hallintakeinoksi (otan vaikka sen pirun truxalin takaisin jos muuta ei irtoa). 
 
Ainut asia mitä nyt tarvitsisin, olisi iso hali. Tai terä


4 kommenttia:

  1. Mitä ton naamalle oikeen tapahtu?

    VastaaPoista
  2. Terää en sulle anna (koska en saa itekkään tarttua siihen), mutt halin voin antaa. *rutistaa kovasti* Kuvan tapahtuma on harvinaisen tuttu fiilis, siitä vois teettää vaikka T-paidan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aw voi kiitos, kommenttisi merkitsee paljon ♥ *iso hali* T-paita olis kyllä oiva, ostaisin, jos se ei olisi liian kallis. :D

      Poista