Puolitoista viikkoa on kulunut hujauksessa. Mitäkö olen sitten tehnyt...? Maanantaina kävin tutustumassa terapeutteihin, tiistaina olin Bodymindissa ja keskiviikkona kävin S:n kanssa kirjastossa, pankissa ja Akateemisessa. Muuten olen pelannut paljon Pokemonia, katsonut animea (SAO <3), nukkunut, syönyt (liikaa) ja valmistautunut henkisesti seuraavaan viikonloppuun. Ei siis mitään ihmeellistä. Ja ei, en ole mikään anime-ernu, kiitos vain jos tuomitsit minut moiseksi.
Maanantaista ainakin voisin kirjoittaa enemmän. Kävin siis kahdella eri terapeutilla tutustumassa, kummatkin olivat M:iä, joten kutsutaan ensimmäistä terapeuttia vain terapeutinaiseksi ja toista M:ksi, koska on todennäköisempää, että puhun M:stä täällä vielä enemmänkin. No, olo ennen ensimmäiselle terapeutille menoa oli melko jännittynyt, mutta ei kovinkaan ahdistunut, mitä ihmettelen vieläkin. Tulossa oli kuitenkin mahdollinen uusi terapeuttini. Odotustila itsessään antoi paljon paremman kuvan kuin jälkimmäisen, M:n, odotustila. Kodikas, siellä odottikin joku toinenkin vuoroaan päästä purkamaan ajatuksiaan. Hyvä ensivaikutelma tilasta siis. Terapeuttinainen tuli hakemaan minut odotustilasta, jännitys alkoi vähän muuttaa muotoaan ahdistukseksi, muttei kuitenkaan kovinkaan pahaksi sellaiseksi. Terapeuttinainen saattoi minut huoneeseen, joka oli myös ihan kodikas, mutten pitänyt penkeistä (:D), joilla keskustelimme, koska pelkäsin, että kippaisin taaksepäin. Juttelimme niitä näitä, hän esitteli itsensä ja itse kerroin hiukan taustastani, perheestäni, syystä, miksi haen terapeuttia jne. Terapeuttinainen oli tyyni, osasi kertoa hyvin taustastaan, mutta tunsin, ettei meillä synkannut niin kovinkaan hyvin. Ja hän oli vähän vanhakin omaan makuuni (okei ~50 vuotias, kun se toinen oli ehkä nelivitonen). Lähdin vähän pettyneenä pois, mutta kuitenkin toiveikkaana seuraavalle terapeutille.
Kävimme äidin kanssa syömässä ja suuntasimme kohti M:n paikkaa. Meinasimme eksyä matkallamme, koska etuovessa ei ollut mitään mainintaa psykoterapiasta, mikä oli kummaa. Kun löysimme tilan, sen aula oli kolkko ja vähän karu, kaikki mukavuus (nojatuolit, lämpimät valot ja niin poispäin) oli poissa. No, ennakko-odotukset olivat mitä olivat. Odotin, että sieltä tulisi toinen vanha ja kärttyinen nainen noutamaan minua, mutta sain yllättyä, kun melko nuorekkaan oloinen (tosiaan joku 40-45 -vuotias arvioltani) nainen tuli aulaan vastaan. M esittäytyi ja astelimme paljon kodikkaamman oloiseen tilaan. Juttelimme samankaltaisia asioita, kuin terapeuttinaisenkin kanssa, kerroin taustastani jne. M kyseli paljon erilaisia kysymyksiä, mistä plussaa, koska en osaa puhua ilman, että kysytään. Rupattelimme paljon minusta ja sain kuulla hieman M:n työ- ja perhetaustaa. Lähdin pois jo melko varmana, että valitsen M:n, koska meillä synkkasi ja kiusallisia taukoja ei tullut. Tällä hetkellä olen varma, että valitsen M:n, ja lähetänkin hänelle tässä ensi viikolla myöntävää viestiä.
Olosta kirjotan vain sen verran, että nyt on mennyt samalla tavoin kuin viimeksi, kun kirjoitin. Olo on "parempi", mutta itsetuhoisia ajatuksia on paljon. Kaikki tuntuu merkityksettömältä, etenkin, jos lähden miettimään asiaa enemmän. Epätodellisia oloja on päivittäin, uppoudun johonkin sarjaan todella helposti ja unohdan ajankulun (mikä sinällään on kyllä normaalia kai oletan), välillä vajoan muuten vain omiin maailmoihini. Tuntuisi varmasti paremmalta, jos minä saisin kuolla pois, olla olematta. En ansaitse uutta terapeuttia, en ansaitse olla viiltelemättä (yli kuukausi jo ns. taukoa jee?), en ansaitse ensi viikonloppua, niitä kavereita, mitä minulla on ympärilläni, jotka tukevat minua pahimman yli. En ansaitse elää. Olen kuunnellut tätä seuraavaa Blackfieldin biisiä loopilla nytkin varmaan kolme tuntia, koska sanoitukset vaan iskevät liian lujaa ja syvälle:
Take this pill, it will make you feel dizzy
And then give you wings
Soon, boy, you'll fall into sleep
Without nightmares, without any fears
If you wake up in hell or in heaven
Tell the angels we're here
Waiting below for a dream
Here in the garden of sin
- Blackfield - End of the World -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti