Oon ihan hirveä ihminen kun syyllistän muita. Syytän muita siitä, että haluan viillellä, vaikka omapahan on pääni, joka käskee. Syytän muita siitä, että haluan hakea apteekista kaikki pillerit, vaikka se on vain oman pääni käsky.
Ajattelin, että saisin soitettua S:lle huomenna, mutta ei, huomenna on sunnuntai. No laitan viestiä, jos vointi pysyy samana.
Paljon katkonaisia ajatuksia, katkonaisia kappaleita.
Viime viikolla alkoi tosiaan Kipinä taas uudelleen. Menin ihan sillä mukaan, että saisin jotain sisältöä päiviin. Näin on tosiaankin käynyt, mutta se ei tunnu hyvältä. Siellä oleva porukkakin vaikuttaa ihan mukavalta, mutta kolme tyttöä ehti klikkiintymään ennenkuin ehdin edes huomaamaan. Siellä on paljon puheliasta porukkaa, sillä ne varmaan klikkiintyi niin nopeasti. Siellä tehdyt tehtävät eivät jostain syystä oikein iske, työskentely on ehkä vähän hajanaista? Sitten olin bodymindissa viime viikolla, teimme Kelaan pikapikaa paperit. Bodymindista menin suoraan polille S:n puheille. Teimme muutaman "harjoitteen", joiden seurauksena vointini huononi yhtäkkisesti pisteeseen, missä halusin vain kuolla. Keskustelusta jäi mieleen vain se, kuinka S näytti todella surulliselta puolestani ja se, että meinasin alkaa itkemään. Ainiin ja sekin vielä, että kaipaan perheen läheisyyttä ja ennenkaikkea apua, vaikka olen koko hoidon ajan väittänyt, että pärjään omillani.
Epätodelliset olot ovat taas palanneet jonkin pituisen tauon jälkeen. Mua pelottaa ihan kaikki.
Next day, fire, on the ground,
I've been to the lake of blood,
To meet the witch of my dreams,
She was here within my head.
Kill.
- Kwoon - Schizophrenic -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti