50.

Olo ei ole vieläkään muuttunut mihinkään suuntaan. "Leikittelen" erilaisilla ideoilla tappaa itseni. Mua ahdistaa melkolailla koko ajan, enkä saa otetta siitä, mistä se johtuu. Musta tuntuu, ettei elämällä ole enää mitään annettavaa. Hetkittäin pystyn järkeilemään itseni tästä tunteesta irti, mutta pääasiassa se tunne vie mukanaan. Päätin tänään lasketellessani, että soitan huomenna H:lle, mutta en tiedä, onko hän edes töissä. Netti väittää, että hän olisi paikalla vain ma-to, mutta lappu, jonka joskus sain, väittää että ma-pe. Oletan, että nettiä päivitetään hiukan useammin, kuin erilaisia lippulappuja, mutta en sitten tiedä. Soitan kuitenkin, oli hän paikalla tai ei. Soittaisin muuten lääkärille, mutta tiedän varmaksi, ettei hän ole paikalla perjantaisin. Ja M:n kanssa keskustelinkin jo asian tiimoilta, kuten yhdessä kommentissa tuli esille. En kuitenkaan keskustelujemme pohjalta uskaltanut lähteä päivystykseen...

Musta tuntuu, ettei mulla oo muita vaihtoehtoja, kuin joko osasto tai se kuoleminen.