30th. Oon mielikuvituksen tuotetta

Liibalaaba. Skippaa seuraava kappale, jos sua ei kiinosta neljän päivän tapahtumat, ja kiinostaa mun fiilikset enemmän. 

11 päivää kulunut, mitään ei ole tapahtunut, mistä voisin kertoa. Tai en ainakaan muista mitään. Pakko kurkistaa kalenterista, mitä tällä viikolla on tapahtunut... Heti tuli selvyyttä asioihin. Maanantaina oli poli S:n kanssa, käytiin vähän läpi mitä puolen vuoden aikana on ehtinyt tapahtumaan ja S korosti, kuinka paljon me perheenä ollaan edistytty asioissa, vaikka itse sanoinkin jotain, että "eihän me olla edistytty missään mihinkään suuntaan". Huhhu tuli pitkä lause. Oli yksinkertaisesti aika turha käynti. Tiistaina oli bodymind ja olin ihan väsynyt koko päivän viikonlopun jäljitä. Univelkaa on kertynyt ihan mukavasti tässä :/ Mutta kuitenkin, ennen bodymindia lähetin kaverille viestiä, kuinka en jaksaisi käydä bodymindissa ollenkaan, harjoitteet eivät ole auttaneet kauheasti oloon eikä muutenkaan käynneistä ole kauheasti ollut hyötyä. Tehtiin jotain itsetuntotehtäviä, en muista tarkemmin tähän hätään. Eilen, keskiviikkona, oli lääkäriaika polilla, jossa käytiin hiukan läpi osaston epikriisiä ja katseltiin muutenkin, että mitäs sitä laitettaisiin psykoterapiarahahakemusjuttuun. Ja kävi ilmi, että mulle on tapahtunut jonkinlainen traumaattinen tapahtuma, mistä kerron ehkä joskus myöhemmin. Sitten tänään oli ns. uudella polilla perhe + S -käynti. Oikeastaan puolet käynnistä meni psykoterapiarahahakemuksen kanssa, toinen puolisko kului viimeisten S:n käyntien sovitteluun ja turhaan rupatteluun, mihin en osallistunut ollenkaan. Onnea sille, joka jaksoi lukea neljästä kuluneesta päivästä. 

Niin fiiliksistä... Tosi ristiriitasia tuntemuksia oon tuntenut. Toisena päivänä oon valmis vetämään yliannostukset ja viiltelemään, toisena oon ihan ilonen, että oon hengissä. Eli aika vaihtelevaa kuuluupi. Ajatukset itsessään ovat melko tasapaksua massaa, en saa mitään selkoa omista ajatuksistani. Oon miettinyt viimeaikoina aika paljon koulua; tuntuu jatkuvasti siltä, että pitäis lopettaa toistaseks koulunkäynti kokonaan, koska tiedän, että en kestäisi sitä stressiä, mikä mulle syntyy jo pelkästään yhdestä kurssista ja siitä ihmismassasta, mikä siellä koulussa sijaitsee. Enkä oo muutenkaan henkisesti valmis nyt opiskelemaan, kun ois tää terveys, minkä asetan ehdottomasti etusijalle. Vaikka eihän mulla mitään ongelmia ole saatanan idiootti tapa ittes oon ihan terve. Hmh.

En tiiä yhtään, onko mun 8 lukijaa aktiivisia vai passiivisia lukijoita, mutta jos sieltä löytyy yhtäkään aktiivista, ottaisin mielelläni vastaan postausideoita? :)  Oon ite miettinyt sairauskertomusta ja mun psykoosista/psykoottisista oireista kertomista. Sairauskertomuksessa on vaan se, etten ite muista, mitä kuluneen kolmen neljän vuoden aikana on tapahtunut, etten ehkä kirjoita kuitenkaan mitään sellaista toistaiseksi. 

Jos eksyn maailmasta, ja harhailen metsään pimeään.

Kun kaukaa kuulin naurua ja lähdin sitä etsimään.

Ethän silloin estä minua hukkaan vaeltamasta.

Kaikki on ehkä vain satua, tahdon sen omin silmin todeta.

- Pariisin Kevät - Olen kuullut merestä -