38th.

Tänään terapiassa sain kuulla jotain siihen viittaavaa, mitä pelkäsinkin kuulevani. M sanoi, että olen kokeillut niin monia eri hoitomuotoja, ettei oikein tiedä, mitä hän tekisi kanssani. Totesin itse vielä perään, että joo, mikään niistä muodoista ei ole pidemmällä aikavälillä edes auttanut. Sitten se huokasi. Toinen asia, mikä tuli esiin, oli mun motivaatio. "Terapiasta ei ole mitään hyötyä, jos et ole motivoitunut siihen ja jos kummatkin ei ole satasella mukana." Ja aiemmin käynnillä olin maininnut, että mua masentaa ihan hirveästi. Eli minkä johtopäätöksen tästä voi vetää...mulla ei kauheesti oo sitä motivaatiota terapiaan tällä hetkellä. On yhtä tuskaa koettaa päästä ylös sängystä. Ei ole yhtä tuskaa syödä, mutta hygieniasta huolehtiminen on tuskaa. On tuskaa yrittää lähteä ulos esimerkiksi kauppaan tai kirjastoon. Tuskaa yrittää elää ja pitää itsensä hengissä.

Epätodellinen olo jahtaa mua joka paikkaan. Tunne siitä, että joku muu hallitsee mun kehoa, seuraa myöskin joka paikkaan. Harhat seuraa mua joka paikkaan. En kykene olemaan erossa näistä edellä mainituista tunteista hetkeäkään. Aina joku niistä vallitsee mun päivissä.

En oikein osaa sanoa muuta kuin että hukun tähän oloon.