maanantai 13. tammikuuta 2014

2nd.



En osaa sanoa, kuinka moni ymmärtääkään sitä tunnetta, kun tuntuu, ettei ole kotoisin tästä maailmasta. Kirjaimellisesti. En kuulu tänne. Kuulun muualle. Ajatukseni harhailevat päivittäin jossain aivan toisessa ulottuvuudessa kuin tässä. Elän puoliksi toisessa maailmassa, jota en osaa sanoin kuvailla. Ei, se ei ole kaunis, en tiedä onko sitäkään maailmaa olemassa. Ei todennäköisesti. Se on kuin tyhjiö. Sana tyhjiö itsessään kuvaa suhteellisen hyvin omaa ajatusmaailmaani tällä hetkellä, koska tuntuu turhankin usein siltä, ettei ajatuksissa pyöri mitään. En näe edes unia, tai en muista nähneeni, vaikka nukunkin yössä kevyesti 10 tuntia ja enemmän, jos annetaan.

Takaisin toisiin ulottuvuuksiin. Itseäni hämää todella paljon tämä kahden maailman välillä tasapainoilu. Kaikki tuntuu todella epätodelliselta, mikä sekin on häiritsevää. Toisaalta se tuntuu tutulta pitkällä aikavälillä, ihan kuin jo pienestä lapsesta olisin ollut hämmentynyt ja hukassa. Varmaan olenkin ollut. Muistan, kuinka pienenä minulla oli mielikuvituskavereita tai -eläimiä. Niitä on vieläkin, mutta nykyään ne eivät tunnu niin tuttavallisilta. Sanoisinko, että päinvastoin -- ne haluavat, että kuolen, tai tapan. Ensimmäinen vaihtoehto on kuitenkin useammin niiden käskyissä. Toistaiseksi erotan vielä toden ja harhan tällaisissa asioissa, joten hengissä pysyttely ei vielä tuota "ongelmia". Ongelmia syntyy, kun keskustellaan tästä ja toisesta maailmasta, tai epätodellisesta olosta. Joskus on vain niin pirun hankalaa erottaa näitä maailmoja.


I could be foreign forever
To your otherland
I could be foreign forevermore
To your promiseland
One life was great
But another
No, I don't want to live on the edge
I won't follow you
I found my own
I will stay
- Riverside - The Depth Of Self-Delusion -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti