4th.

''Inhottava, oksettava, vastenmielinen, säälittävä, mitätön, turha, tyhmä, lihava, ruma, idiootti, heikko, avuton.

Sun pitäis kuolla, koska sulla ei ole mitään väliä niin kuin ei millään muullakaan. Ainoastaan sun aivot luo tän todellisuuden, mitä ei edes ole. Et ole olemassa. Mikään ei ole olemassa. Ei tämä paikka, ei ihmiset, et sinä. Sun pitäis karata olematoomuudesta. Kaikki on kuin unta, josta saatat herätä yhdellä tavalla. Kuolemalla. Jos ja kun olet pelkurimainen, voit hallita itseäsi ainoastaan viiltelemällä. Kipu auttaa, mutta vain hetkellisesti. Kuolema on se, mitä haluat, mitä tavoittelet. Kuolema.'' -- osastolla 4.1.2014.

Muistan kuin eilisen tämän tekstin, se on pätenyt jo vaikka kuinka ja kauan, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun sen tiivistin lyhyeksi pätkäksi vihkooni, joka on täynnä kuukauden ajalta tekstejä (olet turha mitätön säälittävä millään ei ole mitään väliä ansaitsisit vain kuolla pois) ja pikaisia piirrustuksia. Oloni on täysin samanlainen kuin tuolloin melkein kaksi viikkoa sitten. Melko samanlainen kuin viime marras-joulukuussa, jolloin romahti, aivan kuten tammikuun alussakin. En tiedä, mitä haen elämältäni, en mitään? Olen täysin hukassa, hakoteillä, kadoksissa. En tunnista tätä hetkeä todeksi, jokainen kohtaamani tuokio on näin sumun keskellä todella etäinen. Voin vain kuvitella, kuinka sumun reunoilla kurkottelevat ihmiset yrittävät saada minut pois, mutta en kykene, en kykene tarttumaan näiden otteisiin. Olen turta. Olen tottunut tähän oloon. En osaa kuvitella elämääni enää ilman tätä turvallista sumua ympärilläni. Hukun hetki hetkeltä syvemmälle tähän tihenevään sumupilveen, joka seuraa minua niin unissa kuin hereilläkin. Hukun, kunnes lopulta taas katoan kokonaan omaan päähäni tai romahdan täysin. Vielä viikko ja kolme päivää kotioloissa, nyt juuri on sellainen olo, etten tiedä, kuinka jaksan. Haluaisin vain kuolla pois ja kadota elävistä kirjoista.