En tiedä oikein mitä haen tälläkään tyyssijalla. Minulle on kuitenkin luontevampaa kirjoittaa, kuin puhua, joten miksei kokeilla kirjoittamista tässä muodossa. En koe kaipaavani esittelyä, tämä on varmaan miljoonas ja toivottavasti viimeinen blogikokeilu. En tule julkaisemaan mitään ainakaan omilla kasvoillani, sillä jo tällainen ajatusten purkaminen (eli ns. julkinen purkaminen) on itsessään jo hankalaa. Ei kenenkään kuulu kantaa huolta, etenkään minusta. Helpompaa uskotella kaiken olevan ihan hyvin.
Pieni esittely ehkä kuitenkin, jotain nippelitietoa. Kolme neljä vuotta sekalaista masennusta ja ahdistusta, pari psykoottista kautta, parempia hetkiä, seitsemäntoista vuotta elämän suorittamista takana. Jatkuvaa yksinäisyyttä, vahvoja itsetuhoisia ajatuksia ja kuolemahaaveita, harha-ajatuksia ja unenomaista, epätodellista olotilaa. Sellaista se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti