40th. I'm paranoid, looking over my back

Mua revitään henkisesti kahteen eri suuntaan. Toinen suunta on se valo tunnelin päässä, toinen suunta on ikuinen pimeys. Kas näin:

Anteeksi piirrustustaitoni eh.

Koen olevani enemmän pimeyden puolella tällä hetkellä ja suuntakin taitaa olla sinne päin. Äärimmäinen pimeys = kuolema. En usko että tämän vuoden puolella "ehdin" sinne saakka, muttah. Ei en saisi tavoitella kuolemaa... Yritän syrjäyttää tämän pahan ajatuksen, joka tyrkkii itseään joka välissä päähäni, mutta se on haastavaa. Viiltelyltäkin olen hienosti välttynyt. Tai hienosti ja hienosti, kun pää huutaa jatkuvaan tahtiin viillä viillä viillä, ja olen kuitenkin raapinut ja hakannut itseäni.

Kuten nyt päätellä saattaakin, vointi ei ainakaan ole kohentunut. Ilta-ahdistus on kovaa enkä mahda sille mitään, mitään muuta kuin nukkua. Nukahtamiseenkin menee ainakin puoli tuntia + 15 min puhelimen näpräystä ennen sitä (mikä ei tietenkään olisi kovin kannattavaa ennen nukkumaan menoa)... Tänään aloitettiin zyprexa, näin aluksi mielialaa tasaamaan ja kaiketi vähän ahdistukseenkin, myöhemmin ehkä kys. lääkettä käytetään psykoosinestolääkkeenä abilifyn ohella. En tiedä kuinka yleistä on pitää useampaa psykoosinestolääkettä samanaikaisesti? Voisi googletella.

Okei googlettelin ja ei mitään oikein löytynyt. Ehkä väärät hakusanat mutta noh, ehdin myöhemmin. Tällä hetkellä väsyttää vähän ja mikään ei oikein tahdo kiinnostaa. Eristäydyn. Katson paljon televisiota (Dexter jees) ja piirtelen jonkun verran, vietän puolet päivistä koneella. Ihmisten ilmoille mennessäni mua alkaa ahdistaan. En halua kertoa edellä mainitusta lääkärille tai terapeutilleni, koska he vain käskisivät mut johonkin ryhmään tai muuhun päivittäiseen aktiviteettiin, enkä millään jaksaisi sellaista tähän väliin. Pelkkä ajatuskin kouluun menosta ahdistaa hirveästi, ja äiti kuvittelee, että menisin aikuislukioon 19.1. (muistaakseni) alkaen, eieeieieiei.

Kuulin justiinsa kuinka siskolta kuullostanut ääni sano mun nimeni. Katoin taakseni ja sisko siellä oli, mutta selvästi ei kyllä kommunikoinut mun kanssa, vaan oli matkalla keskikertaan. Harhoja on muutenkin ollut jonkun verran ja päässä solvaa jatkuvaan vauhtiin miesääni. "Sinä oot huono." "Sinulla ei ole mitään merkitystä." "Sinä et ole olemassa." "Joku tarkkailee sua." "Sinun pitäisi tappaa ittes." Yöllä herätessäni kestää arviolta viisi sekuntia kunnes keksin jostain, että joku tarkkailee mua mun nukkuessani tai että mun huoneen nurkassa on mörkö. Oon todella vainoharhainen pimeällä ulkona tai sisällä, kuvittelen, että joku mieshahmo haluaa tappaa mut. En tajua edes, miksi kaikki pahat (aikeiltaan) harhat ovat miehiä, kun mitään traumaattista mulle ei ole muistaakseni tapahtunut miesten kanssa? En tiiä joo.

Kuulisin teiltä mielelläni, jos jolla kulla on kokemusta zyprexasta? Ja että onko täällä muitakin joilla on useampi psykoosinestolääkitys päällä?